Kapitalismi on kuninkaallisuutta
Luonnollista oli kaikki se, mikä oli pitkällä aikavälillä olemassa ("luonnollinen hinta"!) tai kehittymässä huolimatta siitä, että ihmiset voivat toimia sitä vastaan. Ennen kaikkea tällainen oli yhteiskunnassa "luonnollisen vapauden järjestelmä", vapaan kilpailun kapitalismi.
Paras todistus, jonka Smith riemuiten nostaa esille kapitalismin olemuksesta, oli sen jokapäiväinen toteutuminen kaikkien todettavissa olevalla tavalla. Mikään luonnonvastainen ei ollut pystynyt sitä estämään.
[Pekka Sutela, Todellinen hinta ja luonnollinen hinta: Adam Smith ja arvoteoria, Kansantaloudellinen aikakauskirja, 1976-01, Vol.72 (2), p.176-192. ]
Se miten luonnollista kapitalismi Adam Smithin mielestä on, ei lopulta eroa mitenkään siitä miten kuninkaallisuutta, kuninkaan valtaa, monarkismia on historian saatossa perusteltu kansalle. Puhtaaseen luonnollisuuteen vetoaminen on oikeastaan hyvin sama asia kuin jumalalliseen pyhään mandaattiin vetoaminen – oli kyse maata kiertävästä auringosta tai kuninkaan vallasta. Puhdas luonnollisuus ja jumalan sana ovat jotain kaikkivoipaista.
Mitä rahan oikeutus sanoo tästä?
Rahan oikeutus ei vielä edes itsessään tarkoita sitä että raha pitäisi oikeuttaa. Se voi olla vain pohdinnallinen kuriositeetti: Mitä jos rahalla pitäisi olla oikeutus? On kuitenkin luontevaa jatkaa tästä seuraavaan kysymykseen: Kun rahalla pitää olla oikeutus, mitä se tarkoittaa toiminnassamme. On mahdollista mennä myös toiseen suuntaan ja tätä kutsutaan rahan oikeutuksen näkökulmasta monarkismiksi. Eli jos ajatteleekin että rahalle ei pidä olla oikeutusta, mitä silloin oikeastaan ajattelee? Tällöin oikeastaan tulee ajatelleeksi, että joku saa omata suhteettomasti. Tämä joku saa siis omata arvokkaamman aseman kuin muut. Hänellä vain yksinkertaisesti saa olla suhteettomasti rahaa. Tällöin tämä joku tai ne jotkut ovat perusteellisesti parempia ihmisiä ilman mitään syytä. Tämä ei lopulta eroa monarkismista mitenkään. Se määrääkö ihmisen arvokkaamman aseman perimysjärjestys tai kasinotalouden sattuma, ei yhteiskunnan tai rahan oikeutuksen näkökulmasta eroa mitenkään. Koska kapitalismin ydin on se, että joillakin vain on enemmän eikä sitä pidä varsinaisesti perustella mitenkään, päästään siihen että rahan oikeutuksen näkökulmasta kapitalismi ja monarkismi ovat käytännössä samoja asioita yhteiskuntaa ohjaavina voimina. Monarkismi toimii perimysjärjestyksellä, kapitalismi sattumalla – toki hyvin usein myös perimysjärjestyksellä.