Miksei siis vain sosialismi?
Jos rahan oikeutuksen tavoite on ratkaista eriarvoisuutta, miksei käyttää jo tuttua käsitettä, sosialismia? Vastaus on yksinkertaisuudessa ja monimutkaisuudessa.
Sosialismi on liian yksinkertaistava käsitteenä tai tavoitteena, ja usein perustuu (tai jää) taistelevaan henkeen. Rahan oikeutus asettaa lähtökohdakseen maailman kompleksisuuden, jolloin yhteiskunnallisen toiminnan vaikeus ei yllätä ja lamaannuta.
Sosialismi perustuu historiallisesti ja myös usein nykyaikana marxismiin ja siten sen lähtökohtana on joko kapitalismin tuhoutumisen odottaminen tai ajatus järjestelmällisestä kollektivisoinnista.
—> Tämä kollektivisointi on epämääräistä niin kauan kuin se perustuu siihen yleiseen ajatukseen siitä, että kaikki pitää jakaa mahdollisimman tasa-arvoisesti. Se on tavoiteltava ajatus, mutta jos siihen haluaa tarttua konkreettisesti, mikä on se, mikä odottaa edessä vääjämättä? Rahan oikeutus. Jos haluaa jakaa asioita tasa-arvoisesti, se prosessi jolla tämä tehdään on rahan oikeutus. Se kysymys mikä silloin kysytään on: Kenelle ja kuinka paljon? Kuinka paljon saa olla rahaa? Mitä on ahkera työ?
—> Jos kukaan ei voi ansaita loputtomasti rahaa, kuinka paljon joku voi enimmillään ansaita?
Sosialismi on siis jonkinlainen arvo ja ihanne tai lopullinen yhteiskunnan muoto, mutta se miten asiat todella siirtyvät kapitalismista eteenpäin, on rahan oikeutusta.