Talouden uudelleenmuotoilu
Risto Heiskalan ja Akseli Virtasen toimittamassa Talous ja yhteiskuntateoria -trilogiassa käydään läpi talousajattelun historiaa, kuvaillaan nykypäivän talousopin uusklassinen ydin ja esitellään niin taloustieteen ytimen kuin siitä juontuvan kapitalismin kritiikkiä. Lopuksi hahmotellaan tietä ulos taloustieteen ongelmallisesta ytimestä.
Talous digitaalisen uudelleenmuotoilemisensa aikakaudella (Talous ja yhteiskuntateoria III, viimeinen luku)
Taloustieteen uusklassinen ydin ja siitä syntyvä taloustoiminta:
"Talous on kuin peli"
"Peli on arvojen järjestelmä. Pelin kehystävät sen säännöt ja osallistujien merkitykselliset ja ei-merkitykselliset ymmärrykset ja tulkinnat näistä säännöistä"
"Peliä pelataan kun pelaajat toimivat pelin kirjoitettujen ja kirjoittamattomien sääntöjen mukaan"
"Uusklassisen taloustieteen edustajien mukaan markkinoilla pelataan peliä, jonka säännöt he sanovat tuntevansa. He haluavat kirjoittaa nämä säännöt matemaattisten yhtälöiden kielellä"
"...kapitalistisia markkinoita voidaan pitää pelinä jonka säännöt ovat jatkuvasti neuvottelun alaisia"
-->
"Peliä vailla sääntöjä voidaan matemaattisesti kuvata kaaokseksi eli epälineaariseksi dynaamiseksi sommitelmaksi"
Selkeää siis on, niin kauan kun talous ja sen 'lainalaisuudet' ovat epämääräinen kaoottinen peli, se ei ole mielekäs kokonaisuus ylläpitää – ainakaan tieteellisenä oppina.
"Tärkeää ei kenties enää olekaan yhden monoekonomisen vaihtoehdon luonnosteleminen saati ylistäminen. Pikemminkin talouksien hajautetun (ei-keskusjohtoisen) uudelleenmuotoilun (design) merkitys on siinä että syntyy useita keskenään enemmän tai vähemmän yhteismitattomia mutta yhteentoimivia talouksia, joilla kullakin on toisistaan eroavia arvo- ja toimintamuotoja. Taloudet ovat digitaalisen uudelleenmuotoilemisensa aikakaudella pikemminkin ekosysteemin osia kuin monokulttuurinen perusta"
Talous (kaupankäynti ja rahan liike) sellaisena kuin se on erityisesti digitalisaation myötä, on monimutkainen kimppu aiheita, konsepteja, menetelmiä ja teorioita. On itsestäänselvästi mahdotonta yrittää keksiä vedenpitäviä kaavoja selittämään syitä ja seurauksia kaikille taloudellisille tapahtumille. Tästä syystä lähtökohdaksi pitää ottaa kompleksisuus.
Sen lisäksi että rahan liikkeeseen pitää suhtautua meteorologian kaltaisena tieteenä, täytyy olla kuitenkin olemassa taloustieteellisesti pätevä argumentti, joka estää meitä luisumasta leikkauspolitiikkaan, joka yksinkertaisuudellaan vetää ihmistä puoleensa silloinkin – tai erityisesti silloin – kun kritiikki todella onkin onnistunut riisumaan perinteisen talousopin uusklassiset säilät ja osoittamaan sen mielettömyyden. Tässä valtatyhjiössä leikkauspolitiikka pystyy silti jatkamaan ellei sitä estetä.
"Miksi valtiot tekevät leikkauksia ja ajavat hyvinvointipalveluita laas? Vastaus on yksinkertainen: jotta ne voisivat lainata enemmän. Valtioiden velkakirjoja tarvitaan riskivapaina sijoitusinstrumentteina raaka-aineeksi kaikkien johdannaisten hinnoitteluun ja siksi niiden tuotantoon. Mutta velkakirjoja ostetaan vain leikkauksien ja inflaatiota aiheuttavan kulutuksen nitistämisen avulla. Kansaan kuuluvien subjektien on kollektiivisesti velkaannuttava sekä osana valtion velkaa että yksityisinä kuluttajina ja tunnettava syyllisyyttä velkaantumisestaan, jotta valtio voisi lainata enemmän. Samaan tapaan kuin lisääntyvä osallistuminen aktiiviseen työvoimaan oli edellytys kasvavalle kulutustuotteiden tuottamiselle, on kasvava velkaantuminen edellytys finanssipääoman kasvulle"
Talouden ja taloustieteen kompleksisuuden osoittamisen lisäksi tarvitaan toinen työkalu uuden suunnan toteuttamiseksi, ja se on rahan oikeutus. Se on tunnustettu käsitys – ja jatke, selittävä seikka kompleksisuudelle – siitä, että ihminen luo itse arvoa. Vain tämän oivalluksen kautta voidaan esittää taloustieteellisesti pätevä väite siitä, että kansa ei hyödy rikkaista sellaisenaan. Kansa hyötyy rikkaista vain jos rikas käyttää rahansa järkevästi, mutta mikään luonnonlaki ei sitä pakota tekemään niin. (Rahan oikeutuksellisesti voidaan kuitenkin muotoilla eräänlainen ekosysteemin tasapainoa tavoitteleva ’laki', missä ekonomi ja ekologi ohjaavat rahaa tasapainon ylläpitämiseksi, mutta se ei kerro mitään aikamäärettä sille eikä sen voi odottaa tapahtuvan itsestään eikä ainakaan vielä huomenna)
Tästä päästään kompleksiseen rahan oikeutukselliseen kysymykseen: Jos kukaan ei voi ansaita loputtomasti rahaa, kuinka paljon joku voi enimmillään ansaita. Tämä kysymys ei vaadi tarkkaa vastausta vaan tämä kysymys johdattaa tekemään miljarditoteamuksen – eräänlaiseen rahan oikeutuksellisen okkamin terän – eli sen että jos varallisuuden raja olisi esimerkiksi yksi miljardi, kukaan ei häviäisi siinä mitään tärkeää, mutta yhteiskunta hyötyisi erittäin paljonkin. Eli vaikka emme pysty vastaamaan täydellisesti rahan oikeutuksen kysymykseen, voimme silti päätellä että jollain voi olla liikaa, joka on yhteiskuntaa (ja sen kansan varallisuuden kasvua) hidastava tosiasia. Liikavarallisuutta ei tarvitse alkaa sosialisoimaan väkivalloin mutta pelkästään tieteellinen konsensus (=uusklassisen talousopin virallinen hylkääminen) sen huonoista seurauksista johdattaa meitä eteenpäin.
Eli
Silloin kun talous koostuu johdannaiskeinottelusta, riskipääomakulttuurista, kryptovaluutoista, rahan velkaisesta luonteesta, globaalista kasinotaloudesta ja niin edelleen... emme voi pitää kiinni uusklassisesta epätieteellisestä yliyksinkertaistuksesta talouden kompleksisen todellisuuden edessä mutta voimme silti todeta että ihmisen ei tarvitse odottaa hullujen markkinoiden taipumista joskus yhteiskunnan puoleen vaan ihminen voi itse ohjata rahaa järkeviin asioihin sillä mitään sellaista markkinalakia ei ole olemassa jota silloin todella rikottaisiin tai rikottaisiin aiheuttaen mitään varsinaista haittaa millekään oleelliselle.
Ei siis riitä että toteutamme yhteiskunnallista kritiikkiä kapitalismille tai uusklassisuudelle vaan pitää luoda uusi todellinen taloustiede joka perustuu tieteelliseen havaintoon ihmistodellisuuden kompleksisesta luonteesta. Tämä pitää sisällään seuraavan ytimen: rahan olemassa olo (rahan oikeutus) ja rahan liike (kompleksisuustaloustiede).